Muutama sana lasten vanhemmille

Muutama sana lasten ja nuorten vanhemmille:

Harrastus ja liikunnan/urheilun parissa toimiminen voi, ja sen tulisi, olla kasvattavaa. Lapsen ja nuoren kasvattaminen on yhteinen asia. Liikuntaharrastus voi jo sinällään olla lapselle terapiaa ja positiivista kasvualustaa - se tarjoaa kavereita ja onnistumisia. Mutta harrastuksen tulee kasvattaa nuorelle myös itsensä ja tovereidensa hyväksymistä, vastustajan kunnioittamista, sääntöjen ja normien kunnioitusta ja auktoriteettien hyväksymistä.

Karatessa säännöt ja normit ovat tiukat. Karate on harrastus, jossa väkivallalla ei ole sijaa ja auktoriteettia tulee kunnioittaa. Salilla ei saa kiroilla, ei kiusata eikä käyttäytyä epäkunnioittavasti. Toisen ihmisen koskemattomuus ja kunnioittaminen ovat lajin peruslähtökohtia. 

On tärkeää, että me kaikki: valmentajat ja ohjaajat, lasten ja nuorten vanhemmat valvomme ja vaalimme näiden karatelle ominaisten piirteiden noudattamista ja säilyttämistä. Vaikka karateharrastus ei olekaan mikään erillinen saareke yhteiskunnassa, se voi mielestäni olla turvallinen ja elämänmyönteinen kasvuympäristö lapselle ja nuorelle.

Lasten ja nuorten kasvattaminen on yhteinen asia, meillä jokaisella on oma vastuumme.

Suuri osa lapsista elää ja istuu lelujen, tavaroiden ja virikkeiden keskellä. Televisio, tietokoneet ja videopelit jähmettävät lapset kuvaruutujen ääreen.  On hyvä muistaa ja tiedostaa se, että liikunnallisten perustaitojen myötä kehittyvät myös havainto-, ajattelu- ja muistitoiminnot, sekä itseilmaisutaito. Näiden taitojen oppiminen vaatii paljon aikaa ja tuhansia toistoja. 

Lasten ja nuorten harrastus on parhaimmillaan paikka käydä läpi koko tunneskaala riemusta pettymykseen. Tämä on lapselle myös oppimisen paikka. Erilaisten tunnetilojen läpikäynti parantaa lapsen tunnetaitoja, lisää itseluottamusta ja vahvistaa uskoa elämään.