Karaten historiasta

21.2.2011


Sensei Gichin Funakoshi
Sensei Gichin Funakoshi
Sensei Mashtoshi Nakayama
Sensei Mashtoshi Nakayama

Karate "tyhjä käsi"

Karate on alunperin lähtöisin Ryukyu-saariryhmältä. Okinawa, alueen suurin saari, mielletään usein karaten syntysijaksi. Saarelaisilta kiellettiin aseenkanto ensi kertaa jo 1470-luvulla ja kiellosta tuli entistä ehdottomampi 1600-luvulla, jolloin japanilaiset valtasivat saaret. Näin ollen saariryhmän väestö opetteli puolustautumaan niillä välineillä joita oli käytettävissä. Toisinsanoen täysin aseetta tai arkipäiväisiä työkaluja apuna käyttäen. Historia selittääkin sen, miksi usein aseettomaksi itsepuolustustaidoksi mielletty laji sisältää myös asetekniikoita. Karate tarkoittaakin ennemmin avointa mielentilaa kuin aseettomuutta.

Okinawalaisista kamppailutaidoista, jotka olivat saaneet vaikutteita Japanin vallan aikana myös Kiinasta, tuli julkisia vasta vuosisadan vaihteessa. Tällöin lajia alettiin opettaa kouluissa. Nykyisen kaltainen karate alkoi muotoutua okinawalaisten opettajien levittäessä lajia Japaniin 1920-luvulla. Laji vakiinnutti paikkansa parissa vuosikymmenessä samuraiperinteistä tunnettuun maahan. Modernin karaten luojaksi on usein mainittu Gichin Funakoshi (1868 – 1959), jonka johdolla karaten eri harjoittelumenetelmät alkoivat kehittyä. Harjoittelumenetelmien monipuolistuessa mm. kataan ja vapaapainiin alkoivat myös perinteisen karaten tekniikat ja asennot eriytyä. Tästä eriytymisestä on saanut alkunsa karaten useat eri tyylisuunnat.

Länsimaissa karate on pitkälti etääntynyt sen alun sotaisista juurista. Länteen karate on levinnyt Japanista 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin laji saapui myös Suomeen. Kilpakarate suurine turnauksineen syntyi vasta 1970-luvun alussa.